Löytyisikö tukkataikaa?

Ensi viikolla olen taas täyspäiväinen opiskelija. Varsinkaan kun töitä ei todellakaan ole näköpiirissä. Vai että lama hellisi vuokratyöntekijää.. Onneksi en nyt jotenki osaa ottaa stressiä, olen kai vielä vähän shokissa. Tai sitten niin ylistressaantunut, ettei moiset työttömyydet heikauta missään (;

Viikonlopun vietän suurimmaksi osaksi kotikylässäni isän luona. Hiukan eilen humpsuttelin ja nyt isällä olisi sitten uudet kevätverhot keittiöön ja olohuoneeseen - nykyisten jouluverhojen tilalle. Jeps, on muka ollut niin kiire, ettenkö niitäkään sitten ole ehtinyt vaihtaa. Nyt vierailuni kesto on vähän päälle päivä, mikä onkin aikamoista luksusta. Olenkin suunnitellut tekeväni vaikka mitä, minuuttiaikataululla.

Naapurit lähtivät viikonloppuvalloittamaan Lontoota, olen hiukan kateellinen. Meidän tämän vuoden matkailut taitavat säästösyistä sijoittua vain tuonne lahden toiselle puolelle, varsinkin kun anoppi muisti meitä ystävänpäivänä Kalev Spa- kylpylälahjakortilla. Kelpasi! Anopin lahjat ovat yleensä aika osuvia ja käytännöllisiä, siunatut me. Mutta yhteisissä haaveissa siintää jo Singapore ensi tammikuulle, saa nähdä miten käy.

Puhkun hirveästi suunnitelmia laihdutuksen, sisustuksen, isin kodin sisustuksen ja remontoinnin, elämänmuutoksen ja pääsykokeiden suhteen. Toteutustahto ja taso ovatkin sitten hiukan eri tasoa, vaihtelevasti. Onneksi parisuhde jaksaa mukana hämmentävän hyvin, pitää aina vähän nipistellä itseään kun mies on niin mukava, ymmärtävä ja jaksava. Suotta lottoan, päävoitto on jo osunut minulle, tuo mies siis.

Ja, kävin kampaajalla vihdoinkin. Nyt kun olen saanut kasvatettua hiukset taas pitkiksi aloinkin haaveilla lyhyistä hiuksista. Voiko nyt olla meno näin päätöntä.

Ihan päätöntä. Kohta kaljua jos ei mieli pysy, prkl.

Byte

Tenttiviikko jälleen suoritettu kunnialla vaikka viikkoon mahtui kaikenlaista touhua ja tohinaa, juttuja kotipuolesta ja kakkoskissan kaipuuta.

Kakkoskissasta voisi aloittaa puhumaan vaikka nyt, vaikka aina. Olen koko tämän ajan toivonut Bitti-pikkuisellemme kissakaveria, mutta parisuhdekompromissina teimme päätöksen "sitten joskus". Asiasta keskusteltiin laajasti ja kattavasti kun Bitin veli Byte löytyi vähän Bitin jälkeen. Byte sai kumminkin oman kodin ja katseskelin Rekku rescuen sivuja vain puolikiinnostuneena. Nyt Byte kumminkin joutuu jättämään kotinsa ja on kiiresijoituksessa. Jotenkin kaikki vanhat ajatukset ja kaipaukset aukesivat jälleen ja nopeasti. Kompromissipäätös pysyy, mutta mietimme, että jos Bytelle ei heti löydy kotia niin voisimmehan me sen ottaa sijoitukseen. Mutta kuinka vaikeaa luopuminen sitten olisikaan?

Ps. http://www.rekkurescue.com/elain.php?id=2169 Byte (;

Mietin hetken jos isäni olisi ottanut Byten, mutta en oikein usko että se onnistuisi. Toivottavasti siskontyttären syntymä piristäisi häntä taas. Muutenkin kotikotona tapahtuu kaikenlaista ja tunnen suurta riittämättömyyttä kun en voi olla apuna, läsnä tai edes tiedä tarpeeksi kaikesta. Onneksi on eletty pahempiakin aikoja ja niistäkin selvitty, nyt täytyy vaan jaksaa taistella.

Karsin elämästäni nyt kaikkea turhaa ja keskityn vain tärkeisiin ja heihin tärkeimpiin. Hukkaenergiaa on esimerkiksi yrittää auttaa ystävää tajuamaan, että pärjätäkseen parisuhteessa pitää ensin pärjätä itse yksin ja osata erota edellisistä, aikuisten oikeasti. No, kukin tehkööt omat virheensä, mutta olisihan niistä aina joskus jännä oppiakin jotain. Mutta silloin niitä pitää myös pystyä rehellisesti käsittelemään.

Lisäenergiaa taas tulee hyvistä ystävistä joiden kanssa voi puuhailla kaikenlaista ja puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Eilen kävimme yhden timanttisimmista timanttisimman kanssa salilla, saunomassa kasvonaamiot naamalla ja vähän parantamassa maailmaa Belgessä. Teki hyvää. Tärkeimpiä minulle ovat ihmiset, jotka todella tuntevat minut ja tietävät asioita historiasta. Kaikkea ei aina tarvitse selittää, kaikkea ei aina tarvitse sanoa.

Hupia elämään tuo muut tavalliset tallaajat. Voiko olla niin, että joku tosiaan luulee että jakamalla koko roskaelämänsä avoimesti internetissä säästyisi muiden ihmisten kommenteilta? Nämä julkisuuden ja huomionhakuiset nuoret naiset tarvitsisivat pari tuntia selitystä sosiaalisesta internetistä ja sitten pari tuntia miten hyväksyä itsensä ihan tavallisina perunaneninä, ei minään OC:n roolihahmoina. Tulevaisuuden toivot? Itse skippaisin tämän kyseisen sukupolven yli, rehellisesti. Ajatella, että joskus voi joutua työskentelemään ihmisen kanssa joka odottaa elämältään vain sitä että se on "korkea luokkaista". Opettelisivat nyt _edes_ yhdyssanat.

Ensi viikolla taas uusi periodi. Tämän lomaviikon työskentelen vanhassa tutussa työpaikassa ja keskityn enimmäkseen lueskelemaan ja tuijottelemaan lumihiutaleita. Periodivaihtoa odotan jo, viime jaksossa kurssit eivät olleet ehkä siittä kiinnostavimmasta päästä mutta tässä seuraavassa on kaikenlaista kutkuttavaa: kaupaunkitutkimusta, kuntoutuksen monimuotoisuutta, väestötiedettä ja kulutuksen etiikkaa. Mmm, rusinat pullista, ei kai (;?

Tänään työaika on taas käytetty köh, tehokkaasti. Kohta voisi siis lähteä uimaan. Ja pitääkin olla pakotettu töissä IE:hen, eihän tämä nyt oikein lainkaan yhteenpelaa bloggerin kanssa.