Tässä oon, istun.

Ei se flunssa mihinkään ole kadonnut. Paranemista tosin ei varmaan auttanut, että lähdin perjantaina Tampereelle kiertelemään kirpputoreja ja lauantaina oli vuorossa MM-Kyykkä (päästiin jopa jatkoon <3). Kaksi päivää riitti meille, la-iltana oli sitten jo pakko lähteä kotio potemaan. Nyt istun töissä ja mietin kuinka monta Finrexiä sitä päivässä voikaan nassuunsa vetästä. Oppisikin kerrasta.

On ollut vähän maanantaipäivä, känkkäränkättänyt kaikki. Työkaverikin tuntui olevan kiukkustakin kiukkusempi kunnes juuri ennen töistälähtöään sai pukahdettua, että hänen mäyräkoiransa halvaantui ja kuoli viikonloppu. Suruhan siitä tuli. Vaikka en ollut koskaan nähnyt työkaverini koiraa niin elämän yllättävä loppuminen on aina raastavaa. Olen erityisen herkkä tällaisille uutisille.

Olen myös herkkä yleiselle arvojen jyrkkyydelle. Tänään olen kiukustellut ikuisesta mielipahastani, kuinka Suomi tuntuu nykyään niin arvoiltaan kovalta yhteiskunnalta. Kun ei tarvitsisi. Mistä sikiää tämä kritiikitön sukupolvi joka ihannoi vain rahaa, mainetta ja tv-sarjojen draamaa? Tulen pahoinvoivaksi kun luen heidän naiveja ja itsekkäitä mielipiteitään, suoraa toistoa naapuriaan kadehtevien ja menestyksestään sokaistuneiden vanhempiensa ajatuksista. Lehdet kirkuvat talouden taantumasta, itse harmittelen ihmiskunnan taantumista. Onneksi on lämmin ja samanhenkinen ystäväpiiri, voi vain sulkea ikävät ihmiset ulos.

Työhakemuksiakin olen katsellut viimeisestä, en oikein vaan innostunut. En tietenkään halua tehdä koko kesää töitä, mutta sellaiset paikat ovat hiukan harvemmassa. Moni tahtoisi, että kesätyöntekijät aloittaisivat toukokuussa tai viimeistään kesäkuun alussa. Minä taas toivoisin voivani pitää lomaa. Valitettavasti tietenkään kaikkea ei voi saada, onneksi aina voi yrittää. Kunpa olisi jo viikonloppu.

Ps. tein jo viikko sitten Facebookin kuumimman meemin: 25 asiaa minusta. Laitan sen tännekkin kuin jatkoksi tuolle "6 asiaa minusta."

1. Värjään ruskeita hiuksiani ruskealla värillä
2. Ihmiseksi joka yleensä sanoo asioiden loppuun: "Onko aina pakko olla niin mustavalkoisia", olen hämmentävän ehdoton joissain asioissa.
3. En arvosta teeskentelyä.
4. En arvosta hirveän monia asioita, mm. typeryyttä, laiskaa tietämättömyyttä, ylenkatsomista, egoilua, itsekkyyttä. Voi kuule, lista on aika pitkä.
5. Arvostamiani piirteitä ihmisessä ovat mm. empatia, lojaalius, rohkeus, mielipiteet, yhteistyökyky, yhteisöllisyys, tekeminen, tietoisuus asioista.
6. Listailen paljon asioita mm. raha-asioita, kursseja, opintopisteitä, päivän tekemisiä, kauppalistoja.. Listat rauhoittavat. Niitä löytyy paljon käsilaukuistani, koskemattomina.
7. Minulla on paljon käsilaukkuja, mutta käytän yleensä vain kolmea samoihin aikoihin.
8. Olen muutenkin aika tiettyjen asioiden nainen: Voin esimerkiksi ihan rauhassa syödä tiettyä nuudelimerkkiä viikon putkeen ja kuunnella yhtä tiettyä levyä kuukauden - kyllästymättä
9. Puhun kissalleni. Uskon, että se ymmärtää mitä sanon.
10. Vapaa-ajallani en halua olla sellaisten ihmisten kanssa, joista en vahingossakaan pidä.
11. Yleensä kammottavinta on se, kun jollain hyvällä ystävällä on kammottava kaveri/tyttö- tai poikaystävä mitä pitää sietään. En yleensä siedä kauaa.
12. Laihdutin viime loppuvuonna 93kg:sta 85kiloon. Vielä pitäisi jaksaa spurtata -10kg pois, nyt en jaksa siitä stressata.
13. Pidän yliopistoliikunnassa keppijumpasta, intervallista, kuntonyrkkeilystä ja kehonhuollosta. Nuorena vihasin liikuntaa, siis ihan kunnolla vihasin.
14. Ensi syksynä aion aloittaa jonkun työväenopiston keramiikan tai metalligrafiikan kurssin.
15. Tänä keväänä otimme Tatun kanssa yhdessä työväenopistolta Intialaisen keittiön kurssin.
16. Rakastan hyvää ruokaa. Erityisesti intialainen, nepalilainen ja thaimaalainen ruoka maistuvat. Nam nam, kermaa, kookosta, mausteita.
17. Rakastan Tatua. Olemme olleet yhdessä yli 2 vuotta ja rehellisesti voin sanoa, ettei koskaan ole tullut mieleen vaihtaa tai haluta elää yksin. Olen jotenkin positiivisesti yllättynyt, tämä taitaa olla aitoa sielujen rakkautta. Nipistäkää joku minua!
18. Luen suhtkoht nopeasti. Se taitaa olla ainut aseeni kirjatenteissä.
19. Juhlien järjestäminen on ihanaa. Pidän tarjoilujen tekemisestä (erityisesti täytekakun!) ja pöydän kattamisesta.
20. Rakastan perhettäni ja sukuani. Haluaisin kumminkin tuntea heitä paremmin.
21. Pienet asiat voivat olla yllätävän tärkeitä minulle: juuri tietyn avatarin valitseminen, pienikin äänensävy toisen puheessa etc.
22. Pidän blogia, mutta en kehtaa antaa urlia kenellekkään läheiselle. Kirjoitin siihen viimeksi sunnuntaina.
23. Minua harmittaa ihmiset, jotka ryhtyvät ateisteiksi vain vastustakseen kristinuskoa. Muutenkin kaikki järjetön vastustaminen repii kun haluaisin ihmisten keskittyvän enemmän yhteisöllisyyteen ja suvaitsevaisuuteen.
24. Haluaisin jonkin ihmisläheisemmän ammatin jossa tuntisin voivani auttaa. Huono palkkaus ja työn kuormittavuus niin fyysisesti kuin tunteellisesti pelottavat ja estävät päätöstä.
25. Kirppikset ovat kivoja, mutta roskalavat parhaimpia.

Kesätöistä.

Teen "työkseni" aulaemännän sijaisuuksia vuokratyöfirman kautta, mukavaa ja helppoa duunia. Yleensä myös varmaa kesätyökamaa. Vaan ei näyttävästi tänä vuonna. Suorasukainen pomoni ehti jo todeta, että ei hänellä kristallipalloa ole, mutta tilanne ei näytäkkään niin selkeältä kuin aikaisempina vuosina (rehellisesti, ei se niin selkeää koskaan ole ollut). Sen sain jo kokea, kun yksi melkein varmoista kesäpaikoistani ilmoitti, että päätös siirtyy parilla kuukaudella, kun heidän ketjunsa miettii työmäärän vähentämistä ja henkilöstön kierrättämistä - kumpaakin samaa aikaa.

Pomon aikatauluissa kesätöistä tiedetään varmasti vasta toukokuussa. Siihen mainitsin, ettei kai häntä haittaa jos yritän löytää kesätöitä muualta. Ymmärsi hyvin, minun onnekseni. Nyt selaimeni on täynnä avattuja työpaikkailmoituksia, mutten vaan jaksaisi käydä niiden kimppuun. Pitäisi, koska muistan kyllä kuinka raakaa ja vaikeaa kesätöiden haku on.

Onneksi olen kerännyt haastattelukokemusta käymällä satunnaisesti eri alojen työhaastatteluissa. Satunnaisesti, siis aina kun pinna on kiristynyt pomoon ja pomon turhiin lupauksiin. En siis ihan ummikkona lähde tähän hommaan melkein kolmen vuoden turvatyöpaikastani. Olen kumminkin pitänyt duunistani, olen voinut valita mitä teen ja tehnyt vähemmän silloin kun ei ole huvittanut, enemmän silloin kun on ollut tarve saada paljon rahaa nopeasti. Perusominaisuuksiltaan siis täydellinen.

Onneksi flunssa alkaa hiipua (peukut pystyyn) ja pääsen pois neljän seinän sisältä. Pidän sairastamispäiviä yleensäkkin äärimmäisen turhina ja tylsinä, minulla olisi muutakin tekemistä kuin maata sohvalla ja nostella Finrex-mukia (Niin, olenhan niin kiireinen ja moderni nainen). Olin ihan varma, että nettikin oli hiljentynyt kaikesta juuri näinä päivinä. Tyydyin sitten painamaan random-nappeja mahdollisimman monissa paikoissa ja löysinkin kyllä pari uutta, seurattavaa blogia. Lisää, lisää vaan, kyllä minun blogilistalleni mahtuu vielä monta.

For me!

Tänään on syntymäpäiväni (:

Juhlistin niitä jo eilen asuntoyhtiömme kerhohuoneella naapurien ja parhaimpien ystävieni voimin. Kukaan tosin ei laulanut singstaria kanssani, ehkä booli ei ollutkaan tarpeeksi vahvaa... Lahjat oli parhautta, mm. sain miehekkeeltä lahjaksi Wii-konsolilemme Warion Shake Dimensionssin jota sitten loppuillasta nakutettiin läpi. Klassiset kotibileet, tein jopa kakkua.

Tänään kävimme miehekkeen, anopin ja isäni kanssa Sanomatalon Mestassa tuulettamassa käsitystämme venäläisestä keittiöstä. Mikä sisustus, olin ihan myyty! Loppujen lopuksi, bliniviikkojen kunniaksi, otimme kumminkin all you can eat- blinibuffan ja sijoitus oli loistava. Vyöryimme palloina vielä Sling iniin parille, mutta sitten flunssapöpö alkoi ottaa minusta yliotteen ja piti kääntää kelkkaa kotia ja sänkyä Finrexin kanssa. Tyhmäpää flunssa, kehtaakin tulla kun minä täytän 24- vuotta.

24 on kyllä mukava luku. Tuo mieleen jouluaaton.

Massaturisti.

Huomenna matkaan taas päiväristeilylle Tallinnaan (pitikin muuttaa näin lähelle punaisia laivoja), tällä kertaa isäni, siskoni ja siskonpojan seurassa. Idea oli oikeastaan yrmeän isäni, joten olen hiukan ylpeän innoissani hänen sosiaalisesta aktiiviudestaan. Yritin katsella netistä tietoa Tallinnalaisista kirpputoreista ja pari osoitetta onkin nyt mukana - ihan vain varmuuden vuoksi, jos satumme kävelemään niiden lähistöllä. 4 tunnin maissaolon aikana ei kumminkaan ihmeitä tehdä, toivottavasti vain syödään hyvin ja chillataan.

Siskoni masuakukki on nyt 100% varmistunut tytöksi, voitte siis vain kuvitella tätä vaaleanpunaista Hello Kittyjen täyttämää tätitäpinää! Hiukan harmikseni tosin aina muistutan itseäni siskon unisex-politiikasta, mutta onneksi mekot sentään eivät ole aivan mustalla listalla. Siskonihan on ehta 30-kymppinen odottava äiti, joten hän tuskin laittaa paria vihreää, oranssia tai ruskeaa retromekkoa pahakseen.. Hyvä syy siis kierrellä vähän uudenlaisia kirppispöytiä. Olen äärettömän innoissani ja pidän kaikkia peukkuja pystyssä loppuraskaudelle (tosin nyt en vain siskoni, vaan myös Milla-Emeliinan pienelle masuonnelle!).

Masuasukit eivät ole ainut asia josta olen innoissani. Olen hiljalleen suunnitellut uutta suuntaa elämälleni. Aionkin hakea tänä keväänä pääsykokeella täysin uuteen pääaineeseen, mikä onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty. En ole koskaan ollut erityisen pitkäpinnainen lukija, viime vuosien kirjatenteistäkin olen päässyt hämmentävän hyvillä arvosanoilla tuntemalla tentintekijöiden mieltymykset ja keskittymällä tiettyihin teemoihin - hyvällä onnella. Onneksi olen seurannut Xuen blogia, kaikki vinkit tulevat nyt tarpeen. Aikaisempina keväinä pääsykokeet ovat olleet mielessä, mutta aina on tullut muka jotain muuta tielle - opinnot, työt, nukkuminen.. Ehkä papereilla hankittu yliopistopaikkani on vain tylsistyttänyt oppijan minussa. Katsotaan nyt mitä kevät tuo tullessaan, tänään ensimmäisen kerran lueskelin yhtä pääsykoekirjaa, hujui.

Voisihan tuota opiskeluinnostusta sanoa pienenlaiseksi ikäkriisiksikin. Täytän ensi viikonloppuna 24 vuotta ja tuntuu, että olen vain kahlannut sivuaineita enkä saavuttanut mitään niin erityistä edes työelämässä. Sitä on niin helppo alkaa vertailemaan itseään muihin ja kasvattaa vähän ahdistusta. Yritän välttää sitä, mutta helppoa sekään ei ole.

Helmikuu on kyllä varmaan synttäreideni (ja lyhyytensä) vuoksi yksi lempikuukausiani. Tänä vuonna edessä on tosiaan tuo Tallinnan-matka, synttärini, MM-kyykkä ja samalla ystävänpäivä (mah favorite!). MM-kyykkään matkaamme tänä vuonna päivän aikaisemmin jotta aamuherätys ei olisi niin ilkeä. Saan siis myös päivän aikaa kierrellä Tampereen kirpputoreja vanhan ystäväni kanssa ja vähän juoruilla, diili kuulostaa täydelliseltä!

Ps. Jos tiedät hyviä kirpputoreja Tampereella niin vinkkaa ihmeessä.

Ainiin, tänne mennään ensi lauantaina jos krapula sallii: Art meets Ice 2009, Korkeasaaressa . Harmittaa kun jäi tältä viikonlopulta täysin tietopimentoon vaikka tuossa "lähellä" onkin. Tuonne päivällä ja illalla syömään blinejä isin, avokin ja anopin kanssa. Odotan yhteistapaamista suhtkoht... kiinnostuneena.