Tyttö työpäivien

Olen ollut nyt pääsiäisviikosta saakka taas töissä, keikka loppuu keskiviikkona. Kokopäivätyö, opiskelu ja pääsykoelukeminen vievät kyllä viimeisetkin mehut (varsinkin jos mitään ei oikeasti saa aikaiseksi) ja iltaisin olen aika naatti. Pääsykoelukeminen ja kalorilaskemiset liikunnasta puhumattakaan erityisesti ovat jääneet aivan liian vähälle, harmittaa kun niihin olisi ehkä eniten motivaatiota. Onneksi koulutyöt hellittävät jo ensi viikolla kun yksi luentokurssi loppuu ja toisessa oma presentaationi on pari päivää ennen vappua. Sitten vielä kaksi tenttiä ja yksi essee ja siinä se sitten oli tältä lukuvuodelta. Hyvä minä.

Kesällä tapahtuu kummia, satunnaisten työvuorojeni lisäksi aion aloittaa ranskan peruskurssin heinäkuun lopulla. Ilmottautuminen oli kyllä luonteelleni tyypillisesti täysin ex tempore. Mutta nyt jo jännittää! Syksylle olemme suunnitelleet yhdessä miehekkeen kanssa espanjan kursseja - ties vaikka vaihtosuunnitelmamme veisivät meidät vuonna 2010 Espanjaan? Ja kuten sanoin aikaisemmin liikkumisesta sanon nyt vielä kielistä - ne eivät ole koskaan olleet mikään minun juttuni, englantinikin on aika lolcattia välillä. Mutta jostain syystä nyt aikuisempana on alkanut kutkuttaa ajatus uusien kielien oppimisesta. Ja myös käyttämisestä? Ehkä, sen näyttää mahdolliset vaihtosuunnitelmat. Mahdollisimman epämääräiset sellaiset.

Tuntuu muutenkin, että seuraavista parista vuodesta ei osaa sanoa mitään varmaa. Tiedän, että joudumme muuttamaan viimeistään puolentoista vuoden kuluttua Katajanokan kodistamme koska asumisoikeutemme loppuun. Mutta minne ja vuokralle vai omaan? Suunnitelmissa ei vielä ole myöskään häitä tai lapsia, mutta koskaan ei tiedä miten elämä yllättää. Jotenkin tuntuu, että pitäisi olla ahdistunut tästä epämääräisyydestä ja siitä, ettei vielä olekkaan a)tutkintoa b)lapsia c)asuntolainaa, mutta en vain jotenkin näe elämääni mitenkään epävarmana. Tärkeimmät asiat, rakkaus ja ystävyys ovat mielestäni hyvinkin varmalla pohjalla. Ilman niitä millään muulla ei olisi oikein väliä ja niiden avulla jaksan jos kaikki menisikin aivan eri tavalla kuin suunniteltua.

Olen jotenkin huolestuttavan zen.