Oi!

Lupaan myös vastedes katsoa blogiani vähän tarkemmin: Cupido oli laittanut minulle tällaisen "I love your blog"-palkinnon. Kiitos paljon, ihka ensimmäinen blogikiertopalkintoni (:



Säännöt:

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa

2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen

3. Nimeä seitsemän muuta ja linkitä heidän bloginsa.

4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.


En tiedä, toivottavasti ihmiset eivät vihaa tämmöisiä linkityksiä. Ehdotan ottamaan huumorilla ja rakkaudella.

No, tässä minun seiskani (satunnaisessa järjestyksessä):

Pornopolka
aka Semi. Parasta tyttöjuttuseuraa koskaan. Semin kanssa käytiin mm. vähän aikaa sitten laulamassa aikuista naista kuoharihississä sekä kirpputorilla rikastumassa. Luv u.

Xue opiskelee
Xue on tehnyt karhunpalveluksen kaikille oppimisesta ja opiskelusta kiinnostuneille tehokkaassa Pääsykoeblogissaan. Nyt syksynajan on ollut ilo seurata Xuen henkilökohtaisessa blogissa hänen historian opintojaan Tampereella.

Aikuistumassa
Aikuistumassa on yksi pisimpää seuraamistani blogeista joka jo alussa hurmasi mutkattomalla kerronnallaan, semmoisella perinteikkäällä arkielämän iloilla ja ongelmilla. Harvinainen blogityyppi opiskelu ja sisustusblogieni keskellä. Mutta sellainen blogi, jonka poistamista seurantalistasta ei kumminkaan koskaan ole miettinyt.

Hiekkalaatikko
Seuraan tosiaan aika paljon opiskeluihin tai opiskelutoiveisiin liittyviä blogeja joista Hiekkalaatikko taitaa olla yksi viimeisimpiäni löytöjä. Sisukas tyttö.

Hupsistarallaa
Välttelin pitkään neuleblogeja tai niihin viittavia mutta turhaan, Hupsistarallassa saa fiiliksen että itsekkin pitäisi puuhastella enemmän. Ja kenen sydän ei muka sulaisi viimeistään Hello Kitty-neulegraffitin kohdalla (;

Vihreä talo
Jotkut blogit ovat semmoista esteettistä ilotulitusta, silloin Vihreä talo on kokonainen ilotulitusnäytös. Kateudella työnnän kannettavaa miehekkeen nenän eteen, osoittelen näyttöä ja huokailen kuinka joku oikeasti osaa sisustaa noin täydellisesti.

Punaisin kengin
Viimeisempänä vaan ei vähäisimpänä Punaisin kengin, arkielämän blogi jota on ollut miellyttävä seurata myöskin jo pidemmän aikaa.

Nyt vasta huomasin, mutta kaikki aktiivisesti seuraamani blogit ovat oletettavasti naisten kirjoittamia. Ehkä alan akkautua, vihdoinkin.

Olisikin oikeasti kiire.

Hienoa. Bloggaan näyttävästi vain silloin kun uusi flunssa on iskemässä.

Aikaa on kulunut. Päivät ovat menneet vähemmän koulun (vaikka sen takia lopetinkin työt) ja enemmän katon tuijottamisen sekä... työskentelyn parissa. Niinpä, monien mutkien jälkeen näet onnistuinkin ylittämään Kelan tulorajan sallitunkin ylityksen- taas jälleen. Jokavuotinen riesa, luulisi aikuisen ihmisen oppivan ja hallitsevan elämäänsä edes tämän verran. No, ainakin on jotain mitä luvata uutena vuonna...

Kyllä sitä lomalla jotain ehti tehdä, semmoisia pieniä hommia, puuhailuja. Kolmas viisaudenhammaskin revittiin joten sielläkin ollaan lähempänä maalia. Ja aloitin laihduttamisen! Viime kuussa rekisteröidyin Kalorilaskuriin ja nyt on -4kg jo olo keventynyt, katsotaan nyt minne saakka päästään. Hirveän kurttuotsaisesti en tätä suorita, kunhan yritän lisätä tietoisuuttani ruokalautasen huonoissa valinnoissani. Syyskuussa aloittamani pieni liikuntaharrastus on ehkä toiminut parhaimpana kilojenpyörittäjän sekä energianlisääjänä. Pienenä sysäyksenä käy myös melkein rajoilla oleva sokeriarvoni. Mutta kyllä se tästä. On mukava huomata olevansa vähän energisempi, itsetuntokin alkaa hiukan kasvaa mitä enemmän kilomiinuksia tulee.

Opiskelujen suhteen olen hiukan hukassa. Kuluttajaekonomia on osoittautunut kiinnostavaksi ja mietin nyt, riittäisivätkö aika, rahkeet ja itsetunto hakea sinne pääsykokeella ensi keväänä. Kirjat kun juuri julkistettiin. Jos kaikki menisi, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, hyvin aloittaisin 24-vuotiaana fuksina kun monet ikäiseni puurtavat graduja. Suurin murheeni on todellakin ajan kuluminen, alan olla hiukan vanha tähän hommaan. Tätä täytyy miettiä, pohtia ja päättää tiukasti mitä haluan, ei kumminkaan tällä kertaa tyypilliseen tapaani viime tinkaan.

Olen ollut hirveässä muuttokuumeessa. Ei, ei tällä kertaa puu-Käpylään tai Kruununhakaan vaan ulkomaille. En rehellisesti voi hakea vaihtoon nyt, kun suurin osa opinnoistani on muun kuin pääaineeni opintoja. Mutta jos vaikka vuoden-kahden päästä.. Olemme puhuneet paljon Hong Kongista ja Singaporesta. Myös Japani on käynyt mielessä. Vaihtoyliopistot ovat kumminkin hiukan tiukassa, Japanissakin on vain yksi yliopisto joka ottaa pelkästään englanninkielisiä opiskelijoita, yleensä toivotaan vähintään vaihtomaan pääkielen peruskursseja. Ehkä huomaankin kohta olevani kielikurssilla (;

Huomenna menen työhaastatteluun. Olen tällä viikolla jo käynyt kahdessa. Pinna palaa uuteen pomoon hetki hetkeltä enemmän ja olen nyt tullut siihen tulokseen että kyllä kaksi ja puoli vuotta tuossa paikassa näyttää CVssä hyvältä - aika siis siirtyä eteenpäin.

Ja joululahjat, voi pyhä pyssykkä. Miksi ihminen joka ei jaksa aina edes nostaa ompelukonetta kaapista päättää yhtäkkiä tehdä kaikki lahjat ihan itse? Hienoa kun voisi ottaa asioita rauhassa mutta aina on kumminkin pakko luoda tätä stressiä ja kiirettä ihan omasta takaa. Meedioin, että 23.12.2008 bloggaan kännykältä matkalla johonkin isoon kauppakeskukseen - stressipallona.