Hei hei hyttyset.

Jossain vaiheessahan se alkaa: jouluja ei enää vietetä erillään, pääsiäisenä ei tarvitse mennä kahteen paikkaan lammasta syömään ja juhannuksesta ei tarvitse kinastella kumman luo mennään mökille. Se on nyt, pieni askel mutta me vietämme tämän juhannuksen kahdestaan ja kaupungissa, tosin voi olla että ajelemme yhtä tyhjään Mäntsälään vaan rauhallisemman grillauksen toivossa.

Päivä on aloitettu koputtelemalla kaupan ovia josko kissalle saisi ruokaa, nukkumalla ylipitkään ja ihastelemalla uutta kirjahyllyä (taas se sisustaa). Kohta saadaan itseemme sen verran liikettä, että pääsemme Korkeasaareen saakka ja siitä alkaa sitten meidän juhannus. Olen päättänyt, että kaupunkijuhannukseen saa kuulua myös alennusmyyntien mölläämistä ja hyvää ruokaa kotiliedellä laitettuna. Hyvästi mökin hyttyset ja umpikänniset, ilmakivääreitä järveen heittävät sukulaiset <3

Päivää voi vain vähän masentaa se, että eräs tuttavani ei taaskaan päässyt TaiKkiin. Olen seurannut paljon erinäisiä pääskoepyrkimyksiä ja kurkkua kuristaa miten vaikeaa tätänykyä on päästä enää mihinkään, paitsi omaan pääaineeseeni. Niin tuommoisten oikeasti hyviksi valokuvaajiksi tietämieni irl-ihmisten kuin monien tarmokkaiden pääsykoebloggaajienkin. Peukut pystyyn kaikille muille jotka eivät vielä ole tuloksiaan kuulleet.

Kesäkihlat.

Rentoutuminen ja vain oleminen on niin rankkaa, ei edes blogiin ehdi kirjoittaa.

Kuten otsikosta voikin päätellä, tämän hetken ykkösjuttu on kihlat jotka solmimme kesäkuun alussa. Sen jälkeen niitä juhlittiinkin melkein viikko putkeen erilaisissa seurueissa kunnen pidettiin onnistuneet ja ihanat kihlajaiset kotona lähimmille ystäville. Kiitos kaikille osanottajille, oli todella onnistuneet pippalot. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Olo on hyvä. En vieläkään tiedä mitä haluan tai pääsisin lukemaan, mutta suunta ainakin on tälle vuodelle haettu. Suoritan opintoja loppuun epäkiinnostavassa kokemassani pääaineessani(miten luulinkaan sen erilaisemmaksi silloin kun varmuuden vuoksi paperit sinne laitoin) ja keskityn vaihtamaan tiedekuntaa pysyvästi. Ehkä ensi keväänä kaikki näyttää jo paremmalta? Haluaisin vain pois vaeltamasta, jotain paperille ja aikaiseksi. Tuntuu että kaikki muu menee elämässä niin hyvin. Parisuhde kukoistaa joka päivä, itsetuntokin on hiukan parantunut ja muidenkin läheisten ihmisten elämät eivät vaikuta niin vaikeilta enää. Ehkä se on kevät ja kesä mikä parantaa aina suomalaiset?

Huomenna nämäkin dinosaurukset lähtevät Provinssiin. Matkaseura jo ulvaisi että emmekö ole jo liian vanhoja telttailemaan sateessa mutta eiköhän vielä, vielä ainakin tänä kesänä mielestäni. Ajomatkalla olisi kyllä ihana pysähtyä vaikka Iittalan lasitehtaalla tai Nanson tehtaanmyymälässä <3 Ai että tuollaisten suunnittelu se vasta vanhuuden merkki on? No, ainakin hyvällä maulla varustetun vanhuuden (;

Muutenkin kesän suunnitelmat näyttävät hyvältä, suoritan kesäopintoja ja olen pystynyt pysymään erossa töistä. Ehkä sitten heinäkuussa tai elokuussa, sen näkee sitten. Pomokin on tajunnut jo, ettei ehkä tarvitse soitella tai lähettää tekstiviestejä. Loma on tehnyt enemmän kuin hyvää ja kun uskon ettei seuraaviin vuosikymmeniin ole välttämättä enää mahdollisuutta elää näin vapaasti, nyt täytyy siis nauttia tästä täysin rinnoin. Kerran elämässä vielä, sitä ei koskaan tiedä mitä nurkan takana taas odottaa.