Hih.
Huomasin, että olin kirjoittanut jo 42 blogitekstiä. Elämän tarkoitus! (olen taipuvainen nörttiläppään).
Olen myös taipuvainen menettämään hermojani tiettyihin ihmisryhmiin ja nopeasti viimeisimpiä blogitekstejä vilkaistuani niin on käynyt aika usein viime aikoina. Hienoa, voinkin siis alkaa valittamaan kuinka valittajat harmittavat sekä rasittavat ja näin jatkaa uljasta "Hyvä minä, paha muut"- linjaani.
Mutta oikeasti, miksi kommentoida aivan kaikkeen vain jollain negatiivisella? Kun läheltä tuntuu löytyvän paljon ihmisiä joiden mielestä keväästä ei saisi nauttia kun talvi tulee kumminkin. Kun kaikkialla on aina joko kylmä tai kuuma, tylsää tai liian vaativaa. Kun kaikki siis aina on vain huonosti. Tuollaiset ihmiset vievät paljon energiaa kun sitä negailua pitää aina jaksaa kuunnella.
Kiuk.
Olisikohan kaikista nyt kiukuteltu. Tai josko nyt kävisi ikäryhmien kimppuun.
EDIT: Löytyi Hesarin artikkelikin "Mistähän se tänään marisee?" Hyvää purkua tuokin.
13.3.08
10.3.08
Naamantai.
Taas maanantai.
Ennen en uskonut maanantain olevan yhtään sen erilaisempi kuin muidenkaan päivien mutta nyt olen huomannut, että maanantaiherkkyys kehittyy selkeästi työelämässä.
Minun maanantaini alkoi klo 05:20 herätyskellon soidessa. Kävin suihkussa, pesin hampaat, puin päälle, meikkasin ja huomasin Bitin kaataneen vedet kannettavan tietokoneeni päälle. Onneksi oli aamu ja en lähtenyt käynnistämään vuoden vanhaa Aceriani mutta hiukanhan se ehkä lannisti. Myöhemmin sain kuulla, että käynnistäminen olisi ollut vikatikki, piuh! Olen myös hiukan tyrmistynyt, että vaivalla raahaan Kiinasta saakka kivan hupparin, jota en usko keneltäkään täällä löytyvän ja whum, siinä se sitten istui viereisessä loossissa Z-junassa. Tämä tosin oli sunnuntaina, mutta vaikuttaa minuun vielä tänään. Vaikuttaa vaikuttaa, ihan oikeasti!
Herättyäni ja kannettavakauhistuttuani kävelin ratikalle tihkussa, melkein myöhästyin taas kerran. Tulin töihin, unohdin hakea postit, lähetin tyhmiä sähköposteja, astuin tyhmyyttäni vaa'alle sen jälkeen kun nappi oli sinkoutunut housuistani tappavana aseena ja huomasin lihonneeni. Päätä särkee koska söin liikaa karkkia koska olin ihan nuuks ja sen jälkeen enemmän nuuks kun totesin, että karkit lihottavat vain entisestään. Ei siis ehkä paras päivä.
Johtopäätös: pakko päästä pois työelämästä. Vielä ainakin hetkiseksi. Tällaiset maanantait ovat parhaimpia motivoimaan rentoon ja lupsakkaan opiskelijaelämään vielä tämänkin ikäisenä. Tai muuten vaan randomit huonot päivät.
Onneksi parannun helposti. Tunnin päästä pääsen kotiin jossa aion ottaa aivan rennosti, lukea ja kuunnella Bitin kehräystä. Ehkä kotimatkalla käyn kaupoissa tuijottelemassa kevätfiilistä ja onhan tuolla ulkona, taas kerran, aika upea sää.
Noniin, mitä tässä murehtimaan.
Ennen en uskonut maanantain olevan yhtään sen erilaisempi kuin muidenkaan päivien mutta nyt olen huomannut, että maanantaiherkkyys kehittyy selkeästi työelämässä.
Minun maanantaini alkoi klo 05:20 herätyskellon soidessa. Kävin suihkussa, pesin hampaat, puin päälle, meikkasin ja huomasin Bitin kaataneen vedet kannettavan tietokoneeni päälle. Onneksi oli aamu ja en lähtenyt käynnistämään vuoden vanhaa Aceriani mutta hiukanhan se ehkä lannisti. Myöhemmin sain kuulla, että käynnistäminen olisi ollut vikatikki, piuh! Olen myös hiukan tyrmistynyt, että vaivalla raahaan Kiinasta saakka kivan hupparin, jota en usko keneltäkään täällä löytyvän ja whum, siinä se sitten istui viereisessä loossissa Z-junassa. Tämä tosin oli sunnuntaina, mutta vaikuttaa minuun vielä tänään. Vaikuttaa vaikuttaa, ihan oikeasti!
Herättyäni ja kannettavakauhistuttuani kävelin ratikalle tihkussa, melkein myöhästyin taas kerran. Tulin töihin, unohdin hakea postit, lähetin tyhmiä sähköposteja, astuin tyhmyyttäni vaa'alle sen jälkeen kun nappi oli sinkoutunut housuistani tappavana aseena ja huomasin lihonneeni. Päätä särkee koska söin liikaa karkkia koska olin ihan nuuks ja sen jälkeen enemmän nuuks kun totesin, että karkit lihottavat vain entisestään. Ei siis ehkä paras päivä.
Johtopäätös: pakko päästä pois työelämästä. Vielä ainakin hetkiseksi. Tällaiset maanantait ovat parhaimpia motivoimaan rentoon ja lupsakkaan opiskelijaelämään vielä tämänkin ikäisenä. Tai muuten vaan randomit huonot päivät.
Onneksi parannun helposti. Tunnin päästä pääsen kotiin jossa aion ottaa aivan rennosti, lukea ja kuunnella Bitin kehräystä. Ehkä kotimatkalla käyn kaupoissa tuijottelemassa kevätfiilistä ja onhan tuolla ulkona, taas kerran, aika upea sää.
Noniin, mitä tässä murehtimaan.
3.3.08
No voi ei.
Huoh.
Olenkohan todella huono ihminen kun joskus alkaa vain rasittamaan ihmiset, jotka hehkuttavat että eroa nyt hyvä ihminen kirkosta kun se on niin helppo ja sitten urlia kehiin. Tai että ala nyt Herra varjele kasvissyöjäksi ja tässä vähän kanantappovideoita, katso nyt kuinka julmaa, hyvää ruokahalua vain sinne.
On se aika rankkaa olla lihansyöjä ja normaali kristitty yliopistolla. Jos sanot ettet halua erota kirkosta niin tulittavat heti että miksi en? Aivan kuin minä kyselisin kaikilta samaan syyttävään sävyyn että miksi he eivät kuulu kirkkoon. Sama lihansyönnin kanssa. En käsitä mistä he kaivavat tuon palon näihin asioihin, itselleni kun yleensä on aika sama, kunnes joskus ei vaan jaksa. Mitta täyttyy, piste i:n päälle jne.
Ihmiset tuntuvat joskus niin tekopyhiltä, haluavat itsellensä sananvapautta ja oikeutta sanoa ja pitää mielipiteensä mutteivät muille.
Voihan maanantai.
Olenkohan todella huono ihminen kun joskus alkaa vain rasittamaan ihmiset, jotka hehkuttavat että eroa nyt hyvä ihminen kirkosta kun se on niin helppo ja sitten urlia kehiin. Tai että ala nyt Herra varjele kasvissyöjäksi ja tässä vähän kanantappovideoita, katso nyt kuinka julmaa, hyvää ruokahalua vain sinne.
On se aika rankkaa olla lihansyöjä ja normaali kristitty yliopistolla. Jos sanot ettet halua erota kirkosta niin tulittavat heti että miksi en? Aivan kuin minä kyselisin kaikilta samaan syyttävään sävyyn että miksi he eivät kuulu kirkkoon. Sama lihansyönnin kanssa. En käsitä mistä he kaivavat tuon palon näihin asioihin, itselleni kun yleensä on aika sama, kunnes joskus ei vaan jaksa. Mitta täyttyy, piste i:n päälle jne.
Ihmiset tuntuvat joskus niin tekopyhiltä, haluavat itsellensä sananvapautta ja oikeutta sanoa ja pitää mielipiteensä mutteivät muille.
Voihan maanantai.
Tassun alla
Viikonloppu oli yhtä autuutta.
Bitti saapui meille perjantaina ja kotiutui illassa, siis nopeasti. Olimme varautuneet kaikkien kissaoppaiden avulla siihen, että Bitti vierastaisi ainakin ensimmäisen yön mutta ei tämä meidän kaveri. Pakko oli päästä heti tutkimaan nurkat ja kaapit. Luonnetta Bitiltä löytyy sylikissasta seikkailijaksi, ikä (5kk) näkyy vielä. Mutta yllättävä kaveri ja ehdoton yökissa.
Tänään kun sitten aamulla piti lähteä töihin niin ei kyllä olisi millään malttanut. Meidän oma baby, yksin kotona! Tuskaa ei lievittänyt tieto, että Bittihän oleskeli suurimmaksi osaksi aikaa yksin melkein kaksi viikkoa ollessaan sijoituksessa. Miksei kissoilla voi olla kännykköitä joihin voisi vain tekstata että äiteellä on nyt ikävä? Niisk.
Huomaa kyllä, että millaisia vanhempia olemme, vaikkakin nyt "vain" kissavanhempia: kaikki parhaimmat lelut ja ruoat pitää saada, tietoa etsitään vaikka mistä keskustelupalstoilta ja sunnuntaiksi tilataan kaveri ottamaan kuvia Bitistä digitaalijärkkärillä. Hysteeristä.
Mutta niin kyllä ollaan tassun alla. Ja taitaa Bitti jo tietää sen...
Tässä vielä kuva meidän omasta pikkumiehestä. Komia kuin mikä!
Bitti saapui meille perjantaina ja kotiutui illassa, siis nopeasti. Olimme varautuneet kaikkien kissaoppaiden avulla siihen, että Bitti vierastaisi ainakin ensimmäisen yön mutta ei tämä meidän kaveri. Pakko oli päästä heti tutkimaan nurkat ja kaapit. Luonnetta Bitiltä löytyy sylikissasta seikkailijaksi, ikä (5kk) näkyy vielä. Mutta yllättävä kaveri ja ehdoton yökissa.
Tänään kun sitten aamulla piti lähteä töihin niin ei kyllä olisi millään malttanut. Meidän oma baby, yksin kotona! Tuskaa ei lievittänyt tieto, että Bittihän oleskeli suurimmaksi osaksi aikaa yksin melkein kaksi viikkoa ollessaan sijoituksessa. Miksei kissoilla voi olla kännykköitä joihin voisi vain tekstata että äiteellä on nyt ikävä? Niisk.
Huomaa kyllä, että millaisia vanhempia olemme, vaikkakin nyt "vain" kissavanhempia: kaikki parhaimmat lelut ja ruoat pitää saada, tietoa etsitään vaikka mistä keskustelupalstoilta ja sunnuntaiksi tilataan kaveri ottamaan kuvia Bitistä digitaalijärkkärillä. Hysteeristä.
Mutta niin kyllä ollaan tassun alla. Ja taitaa Bitti jo tietää sen...
Tässä vielä kuva meidän omasta pikkumiehestä. Komia kuin mikä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
