Tein tunnollisesti lukujärjestyksen jo kesän lopulla ja valmistauduin sukeltamaan vanhalle laitokselleni uskoen, että kun tarpeeksi kauan lyö päätään kiveen niin kyllä siihen läpimentävä reikä syntyy. Kuinkas sitten kävikään...
Viikon oltuani niiden ihmisten ja pääaineeni keskellä aloin salakavalasti muodostamaan uutta lukujärjestystä. Semmoisia aineita, joista olen usein ajatellut että voisivat olla kiinnostavia (ja ehkä se "oma alani"). Tässä periodissa kurssilistalta löytyy nyt siis niin matematiikkaa, tietojenkäsittelytiedettä, tilastotiedettä, kuluttajaekonomiaa ja kansantaloustiedettä. Yksi vanhenemisen tutkimuksen tenttikin olisi edessä. Ei siis ehkä malliyliopisto-opiskelijan lukujärjestys, mutta selkeästi nuoren naisen joka ei tiedä vielä paikkaansa. Käytänkö yliopistoa hyväksi, poiminko rusinat pullasta? Voi olla, että joku sanoisi niin. Mutta en ehkä kaunista tilastoja pääaineeni kirjoissa myöskään, joten jotain on tehtävä, että minusta tulisi edes jotenkin yhteiskuntakelpoinen.
Yliopistoliikunta on jaksanut myös kiinnostaa, sielläkin liitelen keppijumpasta fitballiin. Tuloksena enemmän energiaa ja parempi ryhti. Optimistisena ajattelen, että kyllä ne kilotkin joskus karisee. Kunhan lopetan tenttikirjojen ohella ahmittavat makeiset (:
Köyhäily eli ilman osa-aikatöitä oleminen on onnistunut myös, kummaltakin. Myin tavaraa pois Huuto.netistä enkä ostanut jotain uutta tilalle, hurraa! Unelmissa olisi myös kirpputoripöydän varaaminen seuraavalta jäähallin kirppisviikonlopulta, tosin vasta kuukauden päästä. Tavaran määrä on kumminkin muuttumaton, sillä salainen paheeni on ollut jo vuosia tsekkailla roskalavoja. Helsinki on ollut niitä erityisen täynnä tänä kesänä (tosin, valitettavasti hyvin sateisena kesänä) ja kiitos roskalavojen meillä on esimerkiksi uusi peili, upea retrolamppu olohuoneessa ja vihdoinkin porrasjakkarat neiti 163 senttimetriselle, jahuu! Välillä kumminkin harmittaa katsella lavoja: vuoden vanhoja Ikeatavaroita, toimivia stereoita, hyviä sohvakalusteita. Romujen seasta löytyy varmasti jokaiselle sopivia aarteita jotka mitä suurimmalla todennäköisyydellä päätyvät kaatopaikoille. Ja kun niilläkään ei enää saa käyskennellä vapaasti, hitsi.
Ainut joka tosin vastustaa köyhäilyä on Bitti-kissamme. Stockmannilta ostetut Almo Nature-luomukissanruoat ovat vaihtuneet Perleen, Whiskasiin ja muihin yrityksiin. Protestitekoina on toiminut mm. syömättömyys ja kupin kaatelu. Enää en kumminkaan ole hysteerinen kissaäiti vaan olen todennut, että kyllä tämä tästä. Meillä kun ei nyt välttämättä ole varaa syödä ulkona kaksi kertaa viikossa tai ostaa kissanruokaa kuukaudessa yli 70 eurolla. Myös ulkomaanmatka jätetään vuodenvaihteessa väliin. Meistähän on tulossa köyhäilyn kautta vähän ekologisempia, hip hei! (Olen aina potenut huonoa omatuntoa ekologisesta jalanjäljestäni vaikka suosin kierrätystä ja joukkoliikennettä. En kumminkaan lajittele jätettäni erityisen hyvin mikä on paha, paha ongelma. Ehkä tartun siihen tietoisesti seuraavaksi.)
Lopuksi vielä kuva eilisestä roskalavalöydöstä, sain tiedon lavasta Facebookin Roskalava HKI -yhteisöstä, josta olen bongaillut ihmisten vinkkaamia lavoja ja tavaroita tänä kesänä. Mukava aina tietää, ettei ole yksin.
1 kommenttia:
Minulla on pääaineeni opintoja syyskuussa ruhtinaalliset 4 tuntia! Otan minäkin mielelläni ne rusinat ja nautin kun saan opiskella kaikkea ihanaa.
Itse en ole osannut vielä kääntää ajatuksia opiskelijatalouteen, kun niin mielelläni käyn syömässä ulkona. Tosin se tarkoittaa kyllä edullista ravintolaruokaa, ei mitään 20e pihvejä.
Itse tykästyin viime viikolla balletoneen, mutta tänään kun en päässyt niin hyvittelin huonoa omaatuntoani kotona stepperillä.
Lähetä kommentti