Tämä kesä olisi pitänyt pitää jo pari vuotta sitten.
Vaikka joskus on tuntunut siltä, että mieheke vain koodaa ja itse selaan Huuto.nettiä yhä uudestaan ja uudestaan, on tähän kesään mahtunut niin paljon muutakin. Toimintaa, uusia ihmisiä ja ennen kaikkea ideoita, ajatuksia, tulevaisuudensuunnitelmia. Olen innoissani ja niin valmis syksyyn.
Nyt siis alkaa neljäs yliopistolukuvuoteni. Kuulostaa paljolta. Se voisi olla jo viides jos olisin mennyt yliopistoon suoraan lukiosta- olen kumminkin aina ollut tyytyväinen että pidin välivuoden. Tuo aika opetti pärjäämään itsenäisesti uudessa kaupungissa enkä enää yliopisto-opintojen alkaessa ollut mikään juuri pesästä lentänyt noviisi.
Neljä vuottani yliopistolla ovat olleet kumminkin täynnä tilanteita joihin en uskonut törmääväni, niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. Pääaine ei koskaan tuntunut omalta, en kai koskaan ollut hirveän avoin ja vastaanottava. Taustalla pyöri äidin tilan huononeminen, lopulta hänen kuolemansa, hautajaisjärjestelyt ja yksinäinen isäni. Kulutin ensimmäiset puolitoista vuotta yliopisto-opiskeluani ollen aivan tuuliajolla ja sydän rikkoutuneena menetettyäni jonkun niin tärkeän. Kevään 2007 ja syksyn 2007 vietin sosiaalipolitiikan perus- ja aineopintojen parissa mutta sekin alkoi mietityttämään. Välillä yhä pelkään ihmisten pitävän minua tuuliviirinä kun selitän mitä opiskelen mutta en kai voi sille mitään, itsekkin ajattelen niin aika usein.
Viime kevään tein vain töitä. Ihan vain töitä. Tuntuu, että kun tekee perusduunia kokopäiväsenä niin siitä saa kyllä parhaimman motivaation jatkaa eteenpäin elämässä, selvittää mitä haluaa tehdä isona. Tietenkään vastaus ei tule kirkkaalta taivaalta mutta olen taas valmis yrittämään. Sovin taas tapaamisen opintoneuvojan kanssa ja nyt olisi myös vuorossa ammatinvalintapsykologi. Kuulostaa jotenkin hysteeriseltä, varsinkin tuo psykologi-osuus sanassa. Mutta huomasin myös, että yksin murehtiminen ei auta mitään jos apuakin on tarjolla.
En tiedä mitä ensi syksy tuo mukanaan, varmaan niin epäonnistumisia kuin onnistumisia. Sormet ristissä. Ja rakkaimmat rinnallani.
Tyttö itse.
- Nappi
- Helsinki / Turku
- 24-vuotias yliopistoseikkailija jolla on takana monia opintopisteitä Helsingissä, mutta nyt matka jatkuu Turkuun. Etäsuhteilua ja opiskelijan arkea. muovikukka[a]gmail.com
2 kommenttia:
Sinulla on ollut vaikeita asioita elämässäsi. Eikä se oma paikka välttämättä heti löydy, eikä siinä ole mielestäni mitään väärää.
Itseäni jännittää se ensimmäinen vuosi. Mitä jos en tajua mitään, jos olen tyhmempi kuin muut? En tajua ilmoittautua kursseille, tentteihin, johonkin? Jos historia alkaakin kyllästyttää?
Paljon kysymyksiä, mutta ehkä niitä vastauksia saa sitten syksyllä.
Kiitos.
Olen kyllä niin onnellinen kun pääsit historiaan, voin vain kuvitella kuinka riemuissasi olit (: Tsemppiä nyt syksyyn ja kunhan muistat että jos jokin mietityttää esimerkiksi kursseissa tai ilmoissa niin kysy tutoriltasi tai varaa aika opinto-ohjaajalle.
Ja voi olla, että jossain vaiheessa historia voikin kyllästyttää. Käsittääkseni jokainen opiskelija miettii jossain vaiheessa pääaineensa mielekkyyttä. Mutta suurimmalla osalla se käsittääkseni menee myös ohi. Pidä plussat ja miinukset aina mielessä ja möksöhetkinä lue vaikka blogiasi ja ajatuksiasi hakiessa.
Lähetä kommentti