Long time no abc.

Kyllä, syksy tosiaan on mennyt hujauksessa. Tällä viikolla suoritan jo suurimman osan toisen periodini tenteistä ja ensi keskiviikkona pitäisi mennä keskustelemaan mahdollisesta kandin aloittamisesta keväällä. Enpä olisi uskonut, että todella selviäisin tästä Turkuilusta edes näinkin hyvin. Kumminkin kevät jännittää jo nyt. Olen siis selvästi päässyt stressaamisen makuun...

Helsingin päässä on myös muutettu, voi khyllä! Katajanokka vaihtui takaisin Kruununhakaan ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Ja myös hiukan Hannu Hanhi, kämpän saanti oli näet puoliksi onnea, puoliksi omaa ristiretkeäni isovanhempien kanssa. Tästä seuraava kämppä voisi sitten olla se Eka Oma Koti. Uusi koti toi myös uudet sisustusunelmat, onneksi niitä nyt ei vaan koskaan voi olla liikaa.

Etäsuhteilu on ollut pieni mörkö syksyssä, mutta pahimmillaan erot ovat olleet neljän yön pituisia ja onhan se totta, että välimatka ei sentään niin paha ole kuin joillain muilla. Ja kyllä yhteisestä ajasta on tullut tärkeämpää, tosin joskus jopa niin tärkeää että olen suunnitellut ja stressannut pari yhteistä päiväämme täyteen aikatauluilla ja odotuksilla. Ei näin! Opiksi otettu nyttemmin. Pahoittelut kumminkin Turkukamuille ikäväsöpistelyannoksista, niitä ei vaan voi välttää mutta kiva kun on joku jolle hiukan nurista.

Turussa on siis ollut niin hyviä kuin huonojakin puolia. Kaverit ovat mahtavia, kämppä on lähellä laitosta, mutta etäsuhteilu rasittaa. Helsinkiin voisi hakea uudestaankin, tosin pääsykoekirja vaihtui juuri (ja ilmoitettiin jo nyt, huh) ja keväällä olisi ehkä se kandikin. En oikein tiedä mihin rahkeet todella riittävät. Onneksi päätöstä ei tarvitse vielä tehdä, mutta aikarajaksi olen asettanut tammikuun lopun. Auttaisikohan se, että kertoisin hakemisesta muuallakin kuin täällä blogissa, tulisi semmoista ulkopuolista painetta. En tiedä. Tilannetta pitänee vielä seurailla.

Mutta kohta alkaa joulutyöt (hajanaiset sellaiset) ja pääsen viettämään puolentoista kuukauden "joululomaa" yliopistolta. Kelpaa!

Lattea juovat jet set-opiskelijat

Olen jotenkin vieraantunut todellisesta rahatilanteestani, oikeasti. Huolestuttavaa, hermostuttavaa ja epäilemättä hyvin kostautuvaa joulun aikoihin.

Aamu alkoi tänä viikonloppuna Kaapelitehtaalla järjestettävällä Design Marketilla. Hetken aikaa harmittelin, kun Tunnolta oli ehtinyt jo loppua himoitsemani M3:set (ps. niitä voisi ehkä su-aamuna tulla vielä lisää, hinta 80e). Onnettomana ei kumminkaan kauan voinut vain olla, koska mukaan tarttui CTRL:n tunika parilla kympillä, kauan miettimämme Everyday Designin paperikassiteline tummanvihreänä sekä puuvallila-verhot Vallilalta (jesh, luulin jo ettei niitä enää saisi muualta kuin Huuto.netistä ökyhintaan).

Taas toisaalta, Design Market ja aamuhan menivät aika hillitysti ja hallitusti siihen saakka, kunnes kotimatkalla päätin ihan vielä hiukan pohtia uudestaan Askon synttäritarjousta Aarnion Tupla Kuplista. Edellisenä iltana olin jo ehtinyt päättää, että ohittaisin tämän tilaisuuden, mutta itse paikan päällä onkin helpoin pyörtää päätöksensä ja sortua.. Hetken parisuhdekeskustelua ja olinkin jo tilaamassa lamppua kassalla. Ensimmäinen erä kun oli ehtinyt loppua kaupasta jo ensimmäisten aukiolominuuttien sisällä.

Tupla Kupla kokoa S saapuu arviolta juuri ennen kuin saan avaimet tulevaan pysyvämpään Turku-asuntooni. Tys kun näyttävästi oli saanut tarpeekseen ulisevista puheluistani ja päätti samantien tarjota yksiötä YO-kylästä, 500m. päässä laitoksestani. Olin otettu ja niin, otin myös tietenkin tarjouksen vastaan (: Muutto on 1.10 ja ei ehkä jää meidän tämän vuoden ainoaksi muuttoksemme, jos isovanhempani nyt pysyvät päätöksissään. Elämme jännittäviä aikoja! Tosin tätä meidän Helsinginpään mahdollista muuttoamme en uskalla lainkaan vielä hehkuttaa ja unelmoida, isovanhempani kun ovat aikaisemminkin pyörtäneet päätöksensä. Mutta toivossahan on tunnetusti hyvä elää, varsinkin tämmöisten pienten hössöttäjien kuin minä.

Mutta kumminkin, olo on vähän kuin Hannu Hanhella. Hyvin epänormaalia.

Väliaikaista vain.

Täällä sitä nyt istutaan, irkataan ja ihmetellään - Turussa. Mieheke lähti vähän aikaa sitten ajamaan takaisin Helsinkiin ja itse jäin meedioimaan väliaikaisen solukämppäni toimintatapoja. Piskuinen Yaris jaksoi kuljettaa Helsingistä matkalaukullisen vaatteita (joista yksikään ei tietenkään sovi missään nimessä huomenna päälleni), kassillisen tavaraa ja polkypyörän. Mutta syystakin unohdin Helsinkiin, älkää kysykö miten. Lämpimissä fiiliksissä siis.

Rehellisesti olo on juuri nyt vähän orpo ja hiukan vittuuntunut. Jos olisin edes vähän pinnistänyt pääsykoelukemisissa voisin aloittaa opiskelusyksyn kotikaupungissani eikä tarvitsisi etäsuhteilla ja ikävöidä. Mutta ei auta itku markkinoilla ja hei, täällä ollaan kumminkin Turussa. Huonomminkin voisi olla. Hiukan alkukankeutta tämä vain.

Nyt ohjelmassa voisi olla rentoa tenttikirjojen lukemista, pieni koulureitin hahmottava pyöräretki ja aikainen nukkumaanmeno.

---

Tai sitten ei. Pyörästä puhkesi kumi ja ilmat ei pysy sisällä. Eikun googlettamaan pyöränvaihto-ohjeita ja julkista liikennettä...

Khaan!

Alivuokralainen.

Olen tänään istunut yhteensä kolme tuntia päivänsankari-anoppini kanssa autossa väliä Helsinki-Turku-Helsinki. Päivän pikavisiitillä oli tarkoitus selvitellä kurssieni korvaavuuksia, mutta se ei onnistunut yhtään sen helpommin kuin puhelimitse tai sähköpostilla - kaikki asioista vastaavat näet olivat koulutusluennolla. Juuri tänään. Juuri silloin kun heillä oli viralliset tapaamisajat. Tietenkin.

Mutta ei se mitään, tulen Turkuun taas uudestaan sunnuntaina. Varsinkin nyt, kun olen oikea onnentyttö ja sain itselleni melkein koko syyskuuksi huoneen solusta vuokralle. Mutta vain melkein, loppukuun olen taas Turkuasunnoton. Huoneen saaminen kumminkin huomattavasti parantaa mukavuutta opiskella ja olla. GG! Kiitos internetille!

Ja huomenna suoritan loputkin viinimarjat. Oikeasti, edellisenkin vuoden marjoja on vielä mehuina jäljellä ja pakko kumminkin on kerätä pakastin pullolleen. Tää marjahamstraus ylittää jonkin terveen järjen rajan, en edes enää kunnolla pysty antamaan hyviä selityksiä tälle. Muutenkin jotkut asiat eivät vain ole järjellä lähestyttäviä: hautakukkia valitsimme varmaan pari viikkoa, lopputuloksena maahan ilmeistyi yksi syksyinspiraatio krysanteeneja ja ruukkuun loppusyksylle ja alkutalveen hopealankaa ja minikaalia. Niin, kyllä, minikaalia. Tätä kannatti pohtia vähän kauemminkin.

Vanhuus, vanhuus vie lopunkin järjen. Jäljelle jää vain uusien pakastimien mainokset.

Ps. Mies romanttisena ja lapsihaaveissa osa avaruus: "Kelaa, on semmoisia raskausvöitä jotka seuraa vauvan potkuja ja raportoi Twitteriin. Vois ite kehittää semmoisen, et se laittaiskin viestii joka potkulta irkkiin. Sit meidän skidi vois sanoo, et se on irkannu ennen ku syntykää!"

Aww.

Mahtavaa.

Papukaijamerkki kotikylän suorittamisesta. Nähtiin isovanhemmat, isukkia, siskoa ja sen lapsia. Rok rok. Ja oli kyl tosi hot, ei ehkä olisi pitänyt pukeutua Katajanokan tuulisen sään mukaan. Välissä ehdin myös vähän kirppuilemaan ja kauhistumaan, 70e mummomankelista jota ei oltu edes paljoa kunnostettu. Voihan kiukku, en käsitä kuinka kaikilla hipeillä on varaa tuommoisiin hintoihin, nngh.

Elokuu on vähän tämmöinen välikuu: kaupat täynnä syksytavaraa ja vaatetta, mutta periaatteessa haluaisi uskotella itselleen että vielä on kesää jäljellä. Huomenna Madonnan konsertissa sitten punnitaan elokuisen illan viileys (luvassa erikoisin työkeikka taas vähään aikaan, en tiedä olenko hirveän innoissani).

Opiskeluasiatkin menee taas johonkin suuntaan: kukaan ei ollut peruuttanut Helsingin sospoliin(no, ylläri), joten Turku on nyt 100% varma. Asuntoa en 1.9 lähtien saanut, mutta kovasti lupailivat että 1.10 semmoinen jo olisi. Fine. Hetken epämukavuutta ja junailua, mutta tokkopa se haittaa. Huomenna soitan uudestaan kurssien korvaavuuksista ja pidän peukkuja. Oikeastaan mikään muu ei tuossa Turussa mietitytä kuin se asunnonsaanti, muuten oon aika optimistinen yhä (vau). Tsekataan tilanne parin etäsuhdekuukauden jälkeen.

Ps. Oon liian heikkona koruihin ja tälläinen tupsahti tänään kotiin. Oon ihan in lööv.

Psps. Edes vähän vapaata 5-8.8 ja Helsingissä? Tänne kannattaa ehdottomasti suunnata!

Turku-Pori-Vaasa

Länsirannikkoa kierretty ja autossa istuttu. Turku vaikutti sympaattiselta kaupungilta ja Vaasasta ei vaan voinut olla pitämättä. Porista kuulin jo etukäteen kaikkea mutinaa (Jotain Sport-Ässät, pöhpöh), mutta itselle jäi todella positiiviset fiilikset. Turistina on niin helppo olla.

Säätkin suosivat, mutta matkasuunnitelmiin tuli viimeisenä päivä pienoinen mutka: kissavahti oli hukannut laina-avaimensa, kissaparka oli ilman ruokaa ja ovenavaus ei olisi onnistunut ilman, että poliisi olisi tullut paikalle eläinsuojelain nimissä. Jätimme siis Rauman ja Kokemäen väliin ja huristimme tänä aamuna suorinta tietä Vaasasta Helsinkiin. Pääseehän noihin ihan milloin tahansa muulloin- ilman että kissi joutuu näkemään nälkää.

Ja tietenkin tuli kirput käytyä matkalla läpi. Vaasassa eksyimme Huonekalukirppis T:MI Charles Lindholmmille jossa jo heti pihaan ajaessa silmiin iski tämä tuoli ja sen kaksoissisar. Yhteensä kotiin kannettiin kolme tuolia yht. 10e, miellyttävä hinta näin Helsinkiläisten "retro/vintage"-hintoihin kyllästyneenä.

Tässä kolmas tuoleista, yksinäinen retrokaunotar. Ostohuumassa yritin vältellä faktaa, että meillä ei vain ole tilaa kolmannelle. Aina ei pitäisi kaikkea hamstrata vaikka halvalla saisi - klasssikko-ongelma kirppiksillä. Onneksi olen menossa ensi sunnuntaina itse myymään ja kokeilen josko tämä yksinäinen saisi uuden rakastavan kodin.

Ja on sitä tullut kirppuiltua Helsingissäkin, syksyvaatteita silmälläpitäen. Viikko sitten Hietsulta lähti mukaan tämä neljän euron kotimainen nahkatakkia johon sopii saumattomasti Anopin etelästä tuomat "RayBanit". Ihana!


Ja se ei ole jäänyt ainoaksi nahkatakiksi. Tämä pusakkatakki oli lohdutusostos kun Helsingin tulokset tulivat, Sokokselta -50%. Olikin 100% nahkaa vaikka ensiksi kehtasinkin epäillä. Kengät ovat parin viikon takaa Valtterilta 8 eurolla, aivan jumalaisen ihanat kipittää. Turussakin (;

Turusta vielä sen verran, että viikon sisällä Tysin pitäisi ilmoittaa saanko asunnon 1.9 lähtien. Peukut pystyyn siis (:

Tenttistressi kesälläkin.

Takana kolme työviikkoa maailman hiljaisimmassa insinööritoimistossa. Huolimatta pitkistä, tylsistä työpäivistä en lukenut yhtäkään tenttikirjaa tai kirjoittanut kesäesseitä vaikka niin aluksi suunnittelin. Tyydyin vain täyttelemään ristikkoja, selaamaan nettiä ja ensiksi stressaamaan, myöhemmin sitten vain pohtimaan opiskeluasioita. On se aulaemännän elämä niin hurjaa.

Oikeastaan se oli ihan mukavaa. Pitäisi oppia joskus ottamaan ihan rauhallisesti eikä vain puuskuttaa suorituksesta toiseen. Hetken aikaa nauttia saavutuksistaan ja miettiä rauhassa, että mitä seuraavaksi. Tosin, kyllä niihin tentteihinkin pitäisi lukea tai lopputulos on tämä: tentti maanantaina, tänään vielä kolme kirjaa lukematta. Piff, nou hätä, kyllä tästä selvitään.

Mutta juuri nyt näyttää siltä, että tästä eteenpäin seuraavan kuukauden ajan minulla on vain viisi työpäivää. Ja johtuen työtilaisuuksien puutteesta ne ovat hyvinkin erilaisia: yksi lauantai autoliikkeen vaihteessa, yksi torstai eräässä konsertissa elintarvikepisteessä ja loput vuorot sisustusliikkeessä. Tässä jotenkin tiivistyy vuoratyö plussat ja miinukset: työtä ei aina ole ja se mitä tarjotaan ei ole sitä mitä välttämättä haluaisit tehdä mutta taas toisaalta, ainakin työ on hyvin vaihtelevaa eli kyllästymään ei pääse.

Koska työtä voi tulla milloin vain ja yleensä aika lyhyellä varoitusjalla niin meedioin, että tulossa on kumminkin enemmänkin vuoroja ennen kuin opiskelut alkavat - toivottavasti ei vain ensi viikoksi. Tarkoitus olisi ajella Turkuun, Raumalle, Vaasaan pariksi yöksi ja sieltä Kokemäen kautta takaisin. Anopin autolla, tietenkin.

En tiedä mitä odotan eniten tältä Suomimatkailulta, mutta voi olla että kesäinen Turku kiinnostaa aika paljon yhdestä tietystä erityisestä syystä (;

Tyst Tys.

Turku tuntuu vieläkin kivalta, Helsingin varasijapaikka ei ole taassen liikkunut mihinkään. Turusta ehdin jo saada yhden puhelinrumban jälkeen alustavia arvioita opintojen hyväksiluvuista (perusopinnot suoraan, aineopinnoista jotain), mutta asiat varmentuvat vasta elokuussa. Silloin viimeistään varmentuu toivottavasti myös se, missä ihmeessä tulen asumaan arkipäiväni: Laitoin hakemuksen Tysille 3.7, sittemmin olen soitellut parisen kertaa ja saanut elämääkin epämääräisempiä vastauksia. Ei auta kuin odottaa, jonottaa ja toivoa parasta. Tysin virkailijoista hiukan tosin huokui, etten ihan ensimmäisenä ole heidän jonossaan "Tuleehan Helsingistä suora juna Turkuun". Ahaa. Ok. Just.

Onneksi olen pystynyt keskittämään energiani enimmäkseen töissä nukkumiseen ja itseni palkitsemiseen materialla (kyllä, kun aloittaa opiskelut taas niin pitää saada uusi takki, uudet kengät, uusia laukkuja etc. Katsotaan nyt muistanko hankkia kyniä ja luentovihkoja lainkaan..). Muuten elämä on täyttynyt työstä ja koti-illoista. Erityisesti jälkimmäisistä aion nauttia mahdollisimman paljon sillä ne tulevat olemaan vähissä ensi lukuvuonna tämän etäsuhteilun takia.

Kesäkooma on kova. Töitä ei hirveästi. Päässä pyörii vain opiskeluasiat, kuten huomaatte tämänkin blogin kirjoituksien sisällöstä viime aikoina. Syksy jännittää yhä enemmän, tosin en tiedä johtuuko se mahdollisesta Turkuasunnottomuudesta vai uusista ihmisistä ja ympäristöstä.

Mutta tänään anopille. Luvassa kasoittain tuliaisia tuntien anoppini lahjojarakastavan luonteen. En valita.

Klassikko.

Se on nyt Turku joka kutsuu. Eilen tuli postia Helsingistä ja jäin varasijalle 2, harmittaahan tuo kun varasijoilta valintavirkailijan mukaan pääsee todella harvoin sospoliin. Mutta ei jäädä sitä murehtimaan.

Tästä tulee nyt sitten etäsuhdeblogi, sillä mies ja kissa jäävät Katajanokalle ja minä vietän arkipäiväni Turussa - kunhan saan nyt sieltä solun tai yhteiskeittiöyksiön (toivon ehkä kylläkin jälkimmäistä). Laitoin muuttopäivätoiveeksi 1.9 vaikkakin orientoivia infoluentoja olisi jo edellisellä viikolla - ehkä käyn katselemassa niitä, ehkä en. Olen aika epävarma tällä hetkellä monesta asiasta: siitä miten tulen sopeutumaan "fuksiuteeni", miten paljon saan opintojani hyväksiluettua, miten raha-asiat hoituu ja pystyykö pomo tosiaan järjestämään minulle yhden vuoron viikossa myös Turkuun niin kuin jo lupaili?

Ja ai että tuleeko kalliiksi? Hittovie, todellakin. Kaksi kämppää, vaikka olisivatkin markkinahintoja halvempia opiskelijakämppiä, maksavat vuokrineen kumminkin kuukauden opintotuen ja asumislisän verran. Junakin säästää luontoa, mutta ei aina kukkaroa.. Eli täytyy toivoa että saan ne parit vuorot kuukaudessa tai en syö edes makaronia. Mutta mieltä ilahduttaa, että täällä odottaa sitten aina kotikoti ja mies jota ei tarvinnut repiä juuriltaan ja omalta laitokseltaan Turkuun.

Näinä "kiireisinä" työpäivinä olenkin jo ehtinyt tehnyt tehdä vaikka kuinka monta ToDo-listaa, laskeskellut budjetteja ja selannut Huuto.nettiä. Tuntuu, että kun silloin aikoinaan muutin pois kotikotoa ensimmäistä kertaa opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle en a) jännittänyt näin paljoa b) suunnitellut oikeastaan lainkaan mitään, varsinkaan budjetteja.
Oppi ikä kaikki vai vanhuus ei tule yksin?

Ihan hyvä fiilis kuulkaas.

Tänään saapui kuuluisa paksu kirje Turun sosiaalipolitiikasta, ei tunnu pahalta ei. Enää ei jännitä niin pahasti Helsingin tulokset sillä varmaa on, että jos Helsinkiin en pääse niin ainakin on yhtä mieleinen opiskelupaikka tiedossa.

Tänä iltana vähän puistoon skumppailemaan, ehdottomasti!